Tarinaluokan tuotokset
Avrelian Ismailov - Kaer Skuld
Luen arvostelupapereita kulmat aavistuksen kohonneina. Strzyga, Runon Lemmenkuu, Lucille. Ismailov, Malmila, Ismailov. Liikkuukohan sen kanslistin päässä silmien lisäksi yhtään mitään? Poljen tupakantumppini sammuksiin, jätän omat arvostelupaperini rekan hyttiin ja palaan takaisin kilpailukansliaan, jonka toiminta on aivan yhtä onnetonta kuin virolaisten vodkajäljitelmät.
"Näytänkö minä Milja Malmilalta?"
"Anteeksi?" Nainen katsoo minua rehellisen hämmästynyt ilme kasvoillaan. Lasken arvostelupaperin pöydälle ja osoitan paperin 'Ratsastaja' -saraketta. Milja Malmila. Hetken nainen räpyttelee silmiään ennen kuin vilkaisee minua, sitten papereitaan, alkaen selata niitä nopeasti läpi.
"Olen erittäin pahoillani -- tässä se on, Avrelian Ismailov ja Kaer Skuld. Sama pino, paperit olivat varmaankin peräkkäin. Onneksi huomasitte asian heti ettekä vasta kotona!"
"Tee työsi kerralla kunnolla, niin minun ei tarvitse tuhlata aikaani virheittesi oikaisemiseen." Hymy kanslistinaisen huulilla kuolee, hän vain tuijottaa minua havahtuen takaisin tähän todellisuuteen ottaessani paperin hänen kädestään.
"Ehkä huomenna paikalla on joku asiansa osaava", totean pehmeän ystävällisesti, keskustelevasti, eikä hymyni voisi olla vähemmän aito. Nainen ei vastaa, katsoo vain totisena suu tiukaksi viivaksi puristuneena.
Pihalla sytytän uuden tupakan. Sitä helposti kuvittelee kilpailujärjestäjän haluavan tehdä kaikin tavoin hyvän vaikutuksen sujuvilla järjestelyillä, asianmukaisilla puitteilla sekä toimenkuvansa sisäistäneillä toimihenkilöillä, mutta ilmeisesti Team Valkioiden toimintasuunnitelma sekä imagonrakennus poikkeaa totutusta.
******
enna - Kaunon Avaruuskävelijä"Ei tää voi olla todellista!" huusin päästyäni takaisin kuljetusauton luo, missä odotti tunnollinen kisahoitajani Frida tämän päivän kisaratsuni Kävyn kanssa. Tamma tärisi tuttuun tapaan paikallaan odottaessaan pääsevänsä hommiin, Frida-raukan otsalta valui hikeä. "Mitä nyt?" äänensävyni muuttui välittömästi nähtyäni nuoren hevosenhoitajan ilmeen. "Ei mitään, ihan tätä peruskauraa tän tampion kanssa. Tehtiin jotain laukkapiruettia samalla, kun yritin harjata sitä. Mokoma ei pysy hetkeäkään paikallaan", Frida huokaisi. "Mutta mikäs sulla on?" hän jatkoi. Mieleeni palasi kamala näky, jonka olin nähnyt kansliassa ja naamani venähti: "Meidän piti startata vasta kahdentenakymennentenä ratsukkona, mutta jostain syystä kansliassa oli aivan erilainen lähtölista kuin netissä ja sen mukaan starttaisimme kymmenentenä." "Ootko sä tosissas?" Fridankin naama vääntyi ja hän katsahti Kävyn suuntaan: "Mutta... miten sä aiot saada tän rauhottuun noin lyhyen verkan aikana?" "Jaa-a sen kun tietäis, mulla ei oo enää yhtään mitään odotuksia tälle päivälle, noi lähtölistat on kuulemma lopulliset", huokaisin ja aloimme kovalla kiireellä laittaa hevosta ratsastuskuntoon.
"Mä en voi uskoa, että kisojen järjestäjät mokaa näin isoissa jutuissa!" mutisin itsekseni samalla, kun vedin kisakamppeita päälleni.
Rata meni juuri niin penkin alle kuin ajattelinkin sen menevän. Erittäin lyhyeksi jäänyt verryttely oli ollut täysi kaaos. Käpy veti aivan ylikierroksilla, enkä saanut siihen oikein mitään tuntumaa. Radalla Käpy sai jonkin epämääräisen kohtauksen kesken laukanvaihdon, ja yksi verryttelyssä olevista ratsastajista putosi hänen ratsunsa lähdettyä mukaan tammani sekoiluun. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut, mutta ai että mua hävetti. Eikä se edes ollut ainut epäonnistuminen radalla.
Mökötin Kävyn kanssa kuljetusauton luona ja odotimme Fridaa, joka haki meille limua ja samalla lupasi käydä kansliasta hakemassa meidän arvostelut. Tyttö tuli takaisin silmät loistaen. "Älä viitti vinoilla, en oo yhtään sillä tuulella", töksäytin Fridalle turhan lapselliseen sävyyn. Mua vaan niin hävetti koko lähtölistojen ja Kävyn aiheuttama sekasorto, että olisin halunnut vain pakata hevosen autoon ja painua takaisin kotiin. "Joo, en mäkään ajatellut teidän radan menneen hyvin, mut tuomari on näköjään eri mieltä", tyttö sanoi ja ojensi lapun mulle. Kohotin kulmiani ja aloin lukea "Siis mitä?! 67 prosenttia??" hämmästelin lappua epäuskoisena ja pyöritin päätäni.
"Mä en voi uskoa tätä!" kuului vihainen ääni viereisen kuljetusauton luota. "Miten mä oon voinu saada vain 53 prosenttia, meillähän meni superhyvin! Ja mikä hitto on tää 'ratsu ei hallinnassa, pukittelee' kohta tossa laukanvaihdossa on?? Ei Karkki pukitellut!" Puna nousi kasvoilleni, kun tunnistin vihaisen naisen huutamasta tekstistä meidän suorituksen. Katsoin tarkemmin kädessäni olevaa lappua. Nimet täsmäsi, mutta pisteet tai arvostelut eivät todellakaan. "Eihän tää oo mun lappuni, mitä ihmettä!" huudahdin ja kuulin yskäisyn takaani. "Musta tuntuu, että meillä on mennyt arvostelut sekasin", nainen sanoi kylmästi. "Täsmääkö nää sun rataan?" kysyin ja ojensin arvostelulappuni närkästyneelle naiselle. "No tämä ainakin on sun. Mä näin ton porsaan kevätjuhlaliikkeet kyllä, ei meidän Karkki ikinä sellasta radalla... aivan käsittämätöntä... joo, kiitos, tää on mun", nainen sanoi, kääntyi ja lähti marssimaan kansliaa kohti. "Siis anteeks mitä?" puhisin raivoissani Fridalle. "Joo, ehkä Käpy ei ollut tänään parhaimmillaan, mutta kukaan muu ei mun porsastani sano porsaaksi kuin minä itse! Pidä tammaa, mä lähen kansliaan! Vai että porsas... hitto mitkä kisat ja hitto mikä päivä!"
******
Avrelian Ismailov - Strzyga
"..helppo aan lähtölistoja on printattu tuplamäärä, mutta onko helppo been listoja missään? Listat pitäisi saada yleisöä varten esille, jos joku haluaa seurata luokkia paperilta Equipen sijaan. Kaisa, viitsisitkö..?" Kuvittelin kävelleeni Team Valkioiden järjestämien kouluratsastuskilpailuiden kansliaan, mutta kanslistin virkaa toimittavan naisen epäjärjestelmällisyys sekä suoranainen kaaos, joka oletettuun kilpailukansliaan on saatu aikaiseksi, saa minut epäilemään kyseessä olevan enemminkin tuetun työllistymisen työpaja. Mikään ei tunnu olevan kohdillaan, lähtölistat ovat ilmeisen pieni murhe tässä katastrofissa. Seinällä vielä hetki sitten ollut rokotuslistakin vaihdettiin vähin äänin; yksikään listan hevosista ei starttaisi tänään. Noinkin yksinkertaisen asia, eikä sitäkään saatu kerrasta hoidettua. Pyöräytän silmiäni odottaen, että kanslisti saa paperinsa ja itsensä jotenkin järjestykseen. Jono takanani kasvaa. Saavutus toki sekin, näin pienissä kilpailuissa.
"Kiitos, että odotitte", kanslisti toteaa lopulta korostuneen pirteästi siirtäen lähtölistat eteensä.
"Aivan kuin minulla olisi vaihtoehtoja", totean kylmäkiskoisesti, "Avrelian Ismailov, Strzyga ja Kaer Skuld helppo B, Lucille vaativa B."
"Hetkinen.." Nainen selaa papereitaan juoksuttaen kynänkärkeä lähtölistoja pitkin vetäen merkinnät hevosteni nimien perään.
"Ja vielä Strzygan rokotustiedot -- ai, kiitos", nainen toteaa hieman kummastuneena Radan passin tipahtaessa kesken lauseen lähtölistojen sekä ilmeisesti tällä kertaa oikean rokotuslistan päälle.
"Kaikki kunnossa, tervetuloa", nainen sanoo ojentaessaan Radan passin takaisin minulle kuulostamatta enää lainkaan niin iloiselta kuin hetki sitten. Poistuessani kuulen kanslistin vastaanottavan seuraavaa lähtövarmistusta sekä puhuvan jotain stewardin kumihanskoista kuolaintarkistusta varten. Pudistelen päätäni. Lienee kaikkien onni, että nämä ovat kouluratsastuskilpailut. Mikäli kanslian epäjärjestelmällisyys peilaa koko kilpailujärjestelyitä, esteradalla joutuisi väistelemään keskelle linjaa unohtunutta liputtajaa. Tai mistä sen tietää, vaikka stewardi olisi avuton tunari (mikä tuntuu olevan ennemmin sääntö kuin poikkeus) ja joutuisi tarkistamaan eri kuolaimet katalogista, kun ei niitä muuten tunnista; toimihenkilöillä oli edelleen aikaa ja tilaisuuksia tuottaa minulle pettymyksiä. Sikäli, kun tässä enää voi enempäänsä kilpailujärjestelyihin pettyä.
Toistaitoinen kanslisti on kuitenkin vain turhauttava alaviite kilpailupäivässäni, lopputuloksen kannalta merkityksetön tekijä, josta korkeintaan valitan kotona ja huomautan kilpailujärjestäjälle.
******
Sonja Lovell - PP's ChardéVäitän aina olevani hyvin välinpitämätön ihminen, jota eivät muiden mielipiteet paljoa paina. Joudun kuitenkin myöntämään, että yksi friisiläisten parhaista puolista on se, että niiden kanssa kulkiessa saa osakseen ihastunutta huokailua - etenkin Suomessa, jossa kyseisen rodun edustajia ei ihan joka nurkalta tule vastaan. Tällä kertaa olimme matkanneet täysin uusiin maisemiin Valkisaloon kouluratsastuskilpailuja varten, ja olin muutaman ponin ja suomenhevosen lisäksi päättänyt ottaa oikein rehentelymielessä mukaan meidän täydelliset friisiläisneidit, Vivin ja Saran. Kyllä kelpasi aurinkoisessa säässä porskuttaa menemään muutama vaativan rata, kun alla oli kiiltävän mustaa ja maailman kauneinta hevosvoimaa.
Sara oli koko päivän aivan poikkeuksellisen hyvä - taivaan kiitos, sillä verryttelymme jäi surullisen lyhyeksi. Olin vasta nostamassa ensimmäistä laukkaa, kun nimemme huudettiin portilta. Hieman tuohtuneena aloin esittelemään kuvaa kanslian lähtölistasta. Hetken vertailtuamme sitä toimihenkilön kanssa, tulimme siihen tulokseen, että kanslian ilmoitustaulun listoissa oli virhe - useampi nimi oli vaihtanut paikkaa ja kellonajat olivat pielessä. Noh, minulla ei ole tapana tehdä kärpäsestä härkästä, ja koska Sara oli vireessä, lähdin sen enempää motkottamatta ratsastamaan rataani.
Saattoi olla jopa hyvästä, ettei verryttelyni aurinkoisessa säässä ollut täysimittainen. Saralla oli juuri sopivasti energiaa, jotta se pystyi esittelemään parasta itseään liioittelematta suuntaan tai toiseen. Laukanvaihto halkaisijalla osui pisteeseen niin täydellisesti, että hyvä etten itsenikin unohtunut huokailemaan ihastuneena. Vaikka esteratsastus tulee aina olemaan minun lajini, on se vaan aina ihan käsittämättömän hieno hetki, kun antaa pitkät ohjat raikuvien aplodien saattelemana onnistuneen kouluradan jälkeen.
Kulmana kuitenkin painuivat aina vain enemmän ja enemmän kurttuun, kun sain lopulta arviointipaperin käsiini kansliasta. Alku oli lupaava seiskoineen, mutta loppua kohden eksyi joukkoon vitosia ja jopa muutama nelonen. "Harmillisia tahtirikkoja laukanvaihdoissa ja siirtymissä" luki loppupalautteessa. Sokeako se tuomari on? Lähdin pyyhältämään posket kiukusta kuumottaen kohti kansliaa. Minua saa kyllä kritisoida, mutta täydellistä tammaani ei - ei silloin, kun se on esitellyt elämänsä puhtaimmat vaihdot ja siirtymät! En kuitenkaan ehtinyt edes kanslialle asti, kun kanslistina toiminut tyttö rynnisti jo minua kohti uusi paperi käsissään. "Anteeksi aivan kamalasti, paperit menivät sekaisin", hän selitti hätääntyneenä. Suuntasin silmäni uuteen lappuseen ja unohdin kiukkuni samantien: paperi oli täynnä kaseja ja ysejä, prosentit kipusivat hieman reilu kahdeksaankymppiin.
******
Chao - Dwi Ayu”Mitä hittoa, me saatiin jotain melkein 70 prossaa?! Siis täh?” Heilutin epäuskoisena arvostelupöytäkirjaa kilpahoitajani nenän edessä. ”Ei voi olla totta, tommonen läski puksutin mennä viipotti muka seitkytä prosenttia radalta? Ei se niin hyvältä kyllä tuntunut... ”
”Eikä tunnu nytkään.” Pablo totesi hiljaa. Käännyin kysymysmerkkinä tuijottamaan miestä. ”Siis hähtäh?” ”Joo, kato ku tässä lukee jotain vaativasta beestä ja keskilaukasta ja avotaivutuksista...” Tunsin punan kohoavan ylös pitkin kaulaa. ”Onko meillä jonkun muun helvetin lappu?! MISSÄ ON MUN ARVOSTELUT?! NYT JOKU LUKEE MUN ARVOSTELUJA! ETI SE SAAKUTIN LAPPU!” Ääneni desibelien määrä alkoi ylittää sallitun rajan ja Pablo säntäsi puolijuoksua kohti toimistoa kädessään pahan onnen lappu, joka sai koko kisapäivän tunnelman kyllä madaltumaan.
Vilkaisin pulleroa poniani. ”Joo ei sua kyllä vaativissa luokissa tulla näkemään.” Totesin sille ja jatkoin räävitöntä kirosanojeni tulvaa.
