18.07.2020 Valmentaja soittaa ja kitisee
Tarkistan, että trailerin puomit ovat kunnolla kiinni. Siirryn nostamaan jo lastaussiltaa ylös, kun huomaan, että raudikko ori on jossain ihan ihme jooga-asennossa ja takajalka on hieman lastaussillan päällä. Kävelen takaisin, rapsutan hieman orin kinnertä, “Pulu hei, laitappa se jalka sinne sisälle asti ettei jää mihinkään väliin.” Raudikko kääntää hieman päätään, katsoo iloisesti mua sivusilmällään ja hörähtää. “Niin, siirrätkö ?” kohotan kulmiani hevoselleni ja tuuppaan sitä jalasta kevyesti. Ori vihdoin tajuaa, siirtää jalkansa, ja saan nostettua lastaussillankin ylös.
Siirryn trailerin etuosaan sulkemaan pikkuovea, ja rapsutan vielä heiniään rouskuttavaa Rillaa turvalle sekä Pulua, jolta roikkuu muutama heinänkorsi hurmaavasti suustaan. Pyöritän silmiäni ja hymyilen. Ihme kyllä, näillä muutamalla kisareissulla, kun on ollut molemmat hevoset matkassa, Pulu on antanut Rillalle ihmeen hyvin tilaa ja osoittanut jopa isoveljellistä käytöstä. Raudikko kun ei ikinä kieltäydy ruuasta, se antaa Rillalle tilaa rouskuttaa yhteisestä heinäverkosta heinää ensin.
Avaan Audin kuskintakaisen takaoven, vaihdan nyt jo hieman pölyiset kisasaappaani kulahtaneempiin Niken tallilenkkareihin, avaan niskanutturan ja siirrän hiukset pään päälle nutturalle. Istahdan ratin taakse, laitan aurinkolasit päähän, puhelimen soittamaan auxin kautta Spotifystä soittolistaa ja käynnistän auton. Muutaman tunnin päästä sitä olisi kotitallin pihalla, ja mitä nopeammin pääsisin vielä tallilta kotiin, syömään ja nukkumaan, sen parempi. Kilpailut eivät menneet parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta silti olen ylpeä Rillasta ja siitä, kuinka hyvin se suoriutui toisesta luokastaan ensimmäisen luokan pelästymisen jälkeen.
Ajomatkaa on ehtinyt kulua ehkä noin tunnin verran, kun musiikki lakkaa ja hetken päästä kuuluu puhelimen soittoääni. Katson näyttöä. Avrelian Ismailov. Tämä se vielä tästä puuttuikin. Huokaisen syvään, ennen kuin vastaan. Tällä hetkellä viimeisin mitä haluan on käydä päivän tapahtumia läpi valmentajani kanssa, joka ei edes aluksi halunnut olla valmentajani. Tunne oli kyllä molemminpuolinen, vaikkakin venäläinen on osoittautunut osaavaksi valmentajaksi kylmästä ulkokuoresta ja sotilaallisesta valmennustavastaan huolimatta.
Vastaan vastahakoisesti puhelimeen, ja en ehdi edes avata suutani, kun puhelimesta kuuluu vaativasti tummalla äänellä “Selitä.” Tiedän ihan tasan tarkkaan, mitä venäläinen tarkoittaa. Voisi vaikka edes esittää olevansa kunnon valmentaja ja raahata sen ahterinsa välillä itse kisapaikalle. Ei tarvitsisi sitten vinkua ja kitistä jälkikäteen puhelimessa.
Tiedän myös, mitä luurin toisesta päästä kuuluu seuraavaksi, kun totean “Selitä mitä ?”
**********
Avrelian Ismailovin näkökulmasta (kirjoittanut Lissu T.):Luen Storywoods Dressage Cupin tuloslistoja kulmat kurtussa. Helppo B, matalamman tason Cup-luokka, 19/19 Silja Seljaranta - Sinevan Caramilla (hylätty). Helppo A hieman parempi 4/8 (65,263 %), toisaalta hylkäyksen jälkeen kaikki on parannusta. Eikä naisella ollut mennyt orinsa kanssa paljoa paremmin, Intermediate I -tason Cup-luokassa tappavan tasainen 65% ja 8/12. Minä tiesin, mistä oma heikonlainen kisamenestykseni johtui, mutta Siljalla oli selitettävää. Viimeisimmissä valmennuksissa molemmat hevoset olivat liikkuneet hyvin, Siljakin oli.. kehityskelpoinen. Motivoitunut, ilahduttavan keskittynyt. Suljen selainikkunan, avaan tilalle yhteystietolistani ja soitan Siljalle. Hetken odotettuani kuulen linja avautuvan. Taustakohina kertoo naisen ajavan autoa; edelleen kotimatkalla.
"Selitä."
"Selitä mitä?" Siljan ääni on närkästynyt, näen mielessäni uhmakkaasti kohoavan leuan sekä oikenevan ryhdin.
"Rillan hylky sekä heikot prosenttisi."
"Puhutaanko niistä Rovaniemen hylyistäsi ensin?"
"Ei. Älä väistele. Selitä." Kuulen naisen huokaisevan.
"Rilla säikähti, niinkin dramaattinen juttu. En ole edes ihan varma mitä, tuomarikopin kohdalla Rilla kuitenkin säikähti, otti sivuaskelta, osui kouluaitoihin ja kompuroi yli. Toisessa luokassa Rillaa jännitti edelleen ja totta kai se näkyi suorituksessa."
"Ratsastit siis nuorella, säikkymisestä jännittyneellä ja raa'alla hevosella samantasoisen radan kuin Grand Prixiin tähtäävällä aikuisella hevosella?"
"Tuo oli epäreilua."
"Se oli fakta."
"Luulisi sinun jo tietävän, millainen Pulu on, ja millainen kausi meillä on ollut. Ei ollut meidän päivämme, Pulu kävi ihan ylikierroksilla." Hiljaisuus, linjan toisesta päästä kuuluu uusi huokaus.
"En ole ylpeä. Paitsi Rillasta, se tsemppasi hienosti. Se toinen rata olikin enemmän itseluottamuksen hakemista säikkymisen jälkeen."
"Mm. Nuoren hevosen kanssa on parempi hakea kokemusta ja itseluottamusta."
"Niinhän minä teinkin."
"Onko sinulla videoita radoistasi?"
"Hirveän sujuva aiheenvaihdos", Silja totesi teennäisen imartelevalla äänellä, "ei ole, olin kisoissa yksin. Olisit varmaan halunnut iltaviihteeksi kritisoida minua?"
"Kuuluu toimenkuvaan, minähän olen valmentajasi."
"..touché." Hymähdän itsekseni.
"Järjestä joku kuvaamaan ratsastustasi, mieluiten seuraavista kilpailuista. Haluan nähdä, mikä kilpailutilanteissa eroaa merkittävästi valmennuksista." Huokauksen sijaan Silja puuskahtaa.
"Kysyn Eliasta. Tiedätkö, sun pitäisi tulla ihan itse paikalle olemaan se verryttelyalueen mulkvisti, joka pitää yksityissparrauksen ja vie muilta kaiken tilan. Koska sinähän olet valmentajani." Nyrpistän nenääni ja tuhahdan, mikä epäilemättä huvittaa Siljaa. Nainen on tosin oikeassa, kaikkein tehokkaimmin puuttuisin Siljan ja hevostensa kilpailujännitykseen tai mikä ongelma ikinä onkaan olemalla läsnä, ohjaamalla verryttelyä.
"Tarkistan kalenterini. Olisi pitänyt puuttunut noin heikkoihin tuloksiin jo aikaisemmin."
"Paraskin puhuja, puhutaanko hetki niistä Rovaniemen hylyistä ja prosenteista?"
"Heti, kun olet valmentajani."
"Heh heh. Jos sulla ei ollut muuta niin voitais lopetella, haluan vain tallin kautta syömään."
Puhelun jälkeen selaan kalenteriani. Siljan pitäisi valmentautua tiheämmin, ja olen ohjeistanut häntä etsimään toisenkin valmentajan, kalenterini kun on hyvin täysi. Ehkä saisin ensi viikolle raivattua tilaa aamuvalmennukselle. Silja kiukuttelisi, jos joutuisi kuuden-seitsemän maissa hevosen selkään, mutta siinäpä kiukuttelisi.