|
Post by Elias Hilvan on Aug 4, 2020 11:54:51 GMT 2
Hilvan juoksi kilvan ... Töpselin luo Arkista katsausta Eliaksen ja tämän hevosen, Töpselin, arkeen. Kaikki seikkailut myös ennen Nolvia voi lukea täältä ! Tarinoissa säännöllisen epäsäännöllisesti vierailevat hahmot:Silja Seljaranta — myös nolvilainen, tuntevat toisensa jo pidemmältä ajalta Joona — paras ystävä, asuu edelleen Espoossa Mikael Nolvi — Fiian isä, valmentaa Eliasta Nolvissa Kalenteri 202113.01.2021 estekilpailut Valerianassa 16.01.2021 estekilpailut Mandelbackessa 06.02.2021 Lento Kanadaan 08.-14.02.2021 Lowe Lowe Week Kanadassa 16.02.2021 Takaisin Suomessa
|
|
|
Post by Elias Hilvan on Aug 4, 2020 11:57:15 GMT 2
31.07.2020 Töpselin kontrollointiohje by Mikael Töpseli kiihdytti jälleen vauhtiaan kohti verryttelyestettä, ja jälleen Elias ohjasi raudikon esteen ohi, selvästi jännittyneenä. "Elias. Rauhoitu," puhuin puhelimeen.
Nuorimies joutui pakottamaan orinsa käyntiin, ennen kuin puhisi kuulokkeeseensa. "Mikael, en mä pysty rauhottumaan !! Töpseli on taas ihan liian innoissaan." Muistelin alkukesän valmennuksia, kun aloitimme Eliaksen kanssa treenaamisen. Ensimmäiset kilpailut eivät olleet oikein sujuneet Töpselin innostuspuuskien takia, ja Elias kaipasi kovasti säännöllistä treenaamista. Ratsukon ratatyöskentely oli vihdoinkin alkanut sujumaan, joten olin saanut Eliaksen suostuteltua osallistumaan ensimmäisiin kisoihin muutaman kuukauden tauon jälkeen.
"Otappa muutama syvä hengitys. Noin, juuri noin, hyvä. No niin. Sitten. Muista itse pysyä rentona ja rauhallisena, jotta Töpselikin voi sen tehdä. Istu syvälle satulaan, äläkä niin vaan nosta pyllyäsi yhtään ennen hyppyä. Kuitenkin niin, että pääset siihen hyppyyn mukaan," naurahdin vielä loppuun keventääkseni tunnelmaa. Elias stressasi taas liikaa, joten poikaa oli vähän rauhoiteltava. Kyllä se siitä hyvin menisi, kunhan muistaa olla rauhallinen. "Okei. Joo," kuului hetken päästä puhelimeen. Hymyilin tyytyväisenä ja nyökkäsin Eliakselle, joka katsoi kentän laidalle.
"Ota ensin hyvä ja rauhallinen laukka alle ennen kuin edes lähdet miettimään tietä esteelle. Jos Töpseli kiihdyttää, tee esteen eteen mieluummin voltti sen sijaan, että ohjaat ohi. Muuten se oppii siihen," ohjeistin mahdollisimman isällisesti. Tai niin oma tyttäreni Fiia oli kutsunut tapaani antaa neuvoja — isällinen. Siksi Fiia olikin minut Eliaksen mukaan suostutellutkin itsensä sijaan.
Elias sai Töpselin mukavan rentoon ja rauhalliseen laukkaan. Esteelle suunnatessa Töpseli kuitenkin taas valpastui ja selkeästi lähti pidentämään askeltaan ja kiihdyttämään vauhtia. Elias hieman jännittyi, mutta hienosti käänsi orinsa voltille ja vielä toiselle, kunnes Töpseli suostui ylittämään esteen rauhassa. "Noin juuri, Elias ! Hyvä ! Huomasitko ? Nyt Töpseli ymmärsi, että se ei pääse hyppäämään, ennen kuin rauhoittuu. Se oli jopa todella siisti ja hallittu hyppy. Tule uudelleen !" Riemuitsin kentän vieressä — tietenkin perussuomalaisen miehen hillittyyn tapaan.
Muutamaan kertaan Elias joutui vielä tekemään voltin esteen eteen, mutta pikkuhiljaa Töpseli alkoi ottaa ratsastajansa ohjeet vakavissaan. "Okei, hyvä. Ota pieni kävelytauko tähän väliin," sanoin puhelimeen, kun Elias sai muutaman hyvän hypyn alle ilman volttia. "Tässä on vielä hyvin aikaa teidän rataan, joten ehditään ottamaan tosta vielä okseria sekä molempia peräkkäin." "Joo," Elias vastasi, antoi pidempää ohjaa ja taputti pärskivää oriaan kaulalle.
"Muista se radalla oleva sarja, josta sanoin radan kävelyssä. Heti ensimmäisen esteen jälkeen sinun on oltava heti valppaana, ettei Töpseli lähde kiihdyttämään B-osalle. Tule sarjan A-osalle jo rauhassa ja paketti kasassa," selostin. Elias nyökytteli ja hymisi joota vastaukseksi. "Miltäs Töpseli nyt äsken tuntui ?" "Kyllä se nyt tuntuu paljon rauhallisemmalta. Paljon rauhallisemmalta kun ikinä missään kisoissa tähän asti. Ehkä mun pitää alkaa raahaamaan sut jatkossakin mukaan," nuorimies virnisti ja naurahti loppuun. "Noh, älä nyt vielä sano. Ei tätä kilpailua vielä ole voitettu !"
|
|
|
Post by Elias Hilvan on Jan 26, 2021 19:28:15 GMT 2
“Hyvin se menee Elias ! Älä turhaan murehdi,” Fiia heitti pirteään sävyyn. Töpseli hörähti ja liikkui hieman paikallaan, varmaan jo kärsimättömänä tästä maneesin ovella odottelusta. Katsoin Fiiaa hieman epäilevästi — nainen oli hyvin optimistinen, sillä tämä taisi olla ensimmäinen kilpailumme … no, sanotaanko että moneen kuukauteen. Vaaleat hiukset pipon alla heiluen Fiia siirtyi rapsuttamaan Töpselin turpaa ja höpisemään sille jotain tsemppipuhetta. Askeleen taaempana seisova Mikael Nolvi katsoi tyttärensä suuntaan hieman huvittuneena. Valmentajani taisi huomata epäröivän ilmeeni ja jännittyneen puristukseni löysässä ohjassa. “Hyvin se menee. Teet juuri sellaisia ratkaisuja, joita ollaan opeteltu tässä kesästä asti,” Mikael nyökkäsi mulle. Hyvin se menee. Teet juuri sellaisia ratkaisuja, joita ollaan opeteltu tässä kesästä asti. “Hyvä .. Noin, juuri noin ! Otat hieman takaisin, jos tilanne vaatii. Sitten .. justiinsa ! Hyvä Elias !” ruskeahiuksinen vanhempi nainen taputti kentän keskellä. Kuuma kesäilma oli tehnyt paidastani hiestä märän, eikä allani pärskivä kimo ollut yhtään sen kuivempi. Siirsin Villan käyntiin, ja tamma totteli mielellään. Elviira käveli kohti meitä, ja ohjasin kimon tamman kääntymään keskikentän suuntaan, vastaan iloista valmentajaani. “Jatkat vaan juuri tällä linjalla ja teet juuri näitä ratkaisuja, mitä ollaan harjoteltu, niin huomiset kisat menevät varmasti nappiin !” Leveä hymy levisi naamalleni hiostavasta säästä ja väsymyksestä huolimatta. Taputin Villan hiestä märkää kaulaa, ja annoin sille löysempää ohjaa. Tamma otti tilanteesta heti kaiken irti, ja kumartui rapsuttamaan turpaa jalkaansa. Elviira kertasi vielä valmennuksen huippuhetkiä, ja mainitsi muutaman asian, joihin kiinnittää erityistä huomiota. Huomenna olisi ensimmäiset kilpailuni. Niitä on sekä odotettu, että jännitetty. Jo viisi vuotta kestäneen ratsastusurani aikana vasta Elviira on ollut ensimmäinen, joka on halunnut antaa mahdollisuuden valmentautua ja kokeilla siipiä kilpailuissa. Tavalliselle tallityöntekijälle ja silloin tällöin -ratsastajalle ei oikein kukaan ollut innostunut antamaan hevosta alle. Ilman Elviiraa en todennäköisesti olisi ikinä haaveillut omasta hevosesta, saatika lähtenyt sellaista Irlannista asti etsimään. Ilman Elviiraa en todellakaan seisoisi tässä, juuri nyt, hevoseni selässä odottamassa omaa kilpailuvuoroani. Päässäni kaikuvat vain Elviiran kommentit ensimmäisen suoritetun kilparatani jälkeen. “Elias, hei ihan mahtava debyytti ! Tosta on todella hyvä lähteä etenemään,” nainen rupattelee ja taputtaa Villan kaulaa samalla, kun ohjaan tammaa poispäin kentältä kohti verryttelyaluetta. Muistan edelleen, että olin radalla ihan jännityksen kourissa. Villa pelasti mut ihan satanolla. Kimo tamma oli kyllä paras opetusmestari kilpauran aloittamiselle, jonka olisin voinut toivoa saatika saada. Jo kokeneempana estekonkarina Villa opetti mulle ihan hirveästi: erilaisia tekniikoita, hyvien esteratojen saloja, miten— “ELIAS !” Havahdun yhtäkkiä takaisin nykyhetkeen, kun kuulen Fiian kovan kiljaisun vierestäni. Katson hätääntyneenä ympärilleni, mutta onneksi kilpailualueella pörräävät ihmiset eivät jaksaneet kiinnittää huomiota blondin kirkaisuun. “Sun nimi sanottiin jo hetken aikaa sitten. Lopeta haaveilu ja mene radalle, tai kohta et saa startata ollenkaan !” Fiia naurahtaa. Annan ystävälleni hermostuneen naurahduksen vastaukseksi ja maiskutan Töpselin liikkeelle, joka innokkaana tepastelee sisälle maneesiin.
|
|